Koska omien lasten juniorivuodet on nyt takana, lienee aika vetää yhteen hieman sitä mitä näin ja koin niinä vuosina. Pääasiassa asiat liittyvät jalkapalloon ja yhteen seuraan, mutta epäilen että samoja juttuja on myös muissa lajeissa ja seuroissa.
Asioita on niin paljon, etten oikein edes tiedä mistä aloittaisi. Osa asioista on sellaisia, joihin seurat voivat vaikuttaa ja toiset sellaisia mihin seurat eivät voi tehdä mitään. Osa on sellaisia, joista on mainittu oikein kirjoissa joita on kehuttu urheilukentällä enemmänkin.
Lapsistani johtuen, olen nähnyt saman seuran poika- sekä tyttöpuolen ja ei varmaan ketään yllätä, että vielä vuonna 2024 puheet oli paljon tekoja hienompia. Tyttöpuolesta ei tule sen hienompaa, jos tekijät ovat joka vuosisamoja, mutta jokaisella keksitään useampia hienoja titteleitä, joiden jälkeen sama ihminen on sekä itsensä pomo että alainen. Eli itsensä kanssa saattaa joutua pitää kaksi palaveria, että saa ruohonjuuri tason mietteet suuren pomon korviin väliasteen pomolta.
Myöskään valmentajien hankkiminen ei tyttäreni pelivuosina missään vaiheessa seuran pääprioriteetti. Poikapuolella nimet oli papereissa saman ikäisillä kuukausia aiemmin. Lisäksi valmentajia pakotettiin alkuvuosina jopa puoliväkisin jatkamaan valmentamista, joka sitten johti siihen että vanhemmat joutuivat vetämään treenejä kun valmentaja oli estynyt tulemaan paikalle.
Valmentajapulan taakse on tietenkin aina hyvä mennä, mutta jos niitä uusia valmentajia etsitään kursseille vain huutelemalla toimistolta, pyytämällä valmentajia levittämään sanaa tai jollain nettiuutisella, voi olla melko varma ettei niitä uusia valmentajia löydy. Niitä löytyy, jos menee katsomoihin, kentille, nettipalstoille ja vaikka muiden lajien pariin. Innokkaita ihmisiä löytyy kyllä, jos vain on tarmoa niitä etsiä. Mutta aina on tietenkin helppoa nostaa kädet pystyyn ja luovuttaa.
Lisäksi kun puhutaan vaikkapa junioriputkesta, pitäisi asioita ajatella paljon nykyistä laajemmin. Aina puhutaan vain niistä huipputalenteista, joista puhutaan miltei sijoituksena tulevaan. Samalla olisi tietenkin hyvä muistaa se seuran tulevaisuus. Jos puhutaan vain niistä ”kauppatavaratalenteista” seuran oma putki saattaa kumista tyhjyyttä.
On vaikeaa puhua omista pojista ja tytöistä, jos panostetaan vain 2-4 pelaajaan kerrallaan ja nämä kaikki saadaan kaupaksi jo ennen täysi-ikäisyyttä ja edustusjoukkueessa pelaamatta, on vaikea kertoa suurelle yleisölle miten kova junioriputki on olemassa.
Lisäksi itse olen aina karsastanut huipputalentti-termiäkin, koska se usein nähdään pelaajana joka näkyy vaikka maalintekotilastossa tai nollapelejä pelaavana maalivahtina. Entä ne pelaajat, jotka päivästä toiseen vetää vaikka kutospaikalla auttaen sekä puolustajia ja keskikenttää, mutta tilastoihin ei jää kuin keltaisia kortteja? Tai ne joukkueen eteen raatavat pelaajat, jotka valmentaja laittaa kentälle kun vaaditaan jotain erikoista?
Jos joukkuetta kasataan vain niistä, jotka näkyvät tilastoissa, tulos ei välttämättä ole hyvä. Sinne tarvitaan aina niitä raastajia, repijöitä ja nilkoille potkijoita. Esimerkiksi tyttöpuolella tämä näkyy tällä hetkellä Seuran edustusjoukkueessa. Tilastojen mukaan kovimmat on pidetty, ja joukkueen tekijätytöt ovat muualla. Osa lopettaneena ja osa alasarjoissa. Ja tätä kirjoittaessa saattaa käydä niin, että ensi vuonna nämä raastajat pelaavat ylempänä kuin nämä huipputalentit. Elleivät siis siirry muualle, kuten tarkoitus seuralla itsellään on.
Lisäksi jos puhutaan esimerkiksi siitä, ketä tai ketkä päättää, kuka on talentti, voidaan todeta ettei se ole Seurassa aina ollut kovin korkealla tasolla. Tahdon painottaa, että nämä seuraavat tilanteet eivät ole nykyisen henkilöstön ajalta, vaan nämä henkilöt ovat lähteneet palkittuina työntekijöinä muualle, onneksi..
Vuosia sitten eräs valmentaja vanhempainillassa kertoi suoraan, ketkä hänestä on tulevia Veikkausliigapelaajia, ketkä tekevät kovan uran ulkomailla ja ketkä voivat vain unelmoida kolmosdivarista. Siitä on annettava kyllä krediitit, että ulkomaan ura osui yhden kohdalla kokonaan ja toisesta tuli veikkausliigapelaaja. Toki tämän nyt näki kaikki vanhemmat ilman asiantuntemustakin. Mutta toissa kesänä oli kyllä viihdyttävä katsoa, kun nämä ”Veikkausliigaura-pelaajat” istuivat siellä kolmosessa penkillä ja katsoivat kun nämä kolmosesta unelmoivat pelasivat.
Tuollainen lajittelu alle 15 vuotiaana teki vielä sen, että osa näistä joille ei tulevaisuutta luvattu, päätti sen takia lopettaa. Näiden joukossa oli useita pelaajia, joita itse katsoin ja ihmettelin mikseivät valmentajat näe näiden erityiskykyjä esimerkiksi syöttää linjojen läpi maata pitkin tai kykyä sijoittua aina oikeaan paikkaan.
Olen myös usein miettinyt, kun edustusjoukkueessa haetaan tietyillä kyvyillä olevia pelaajia, niin miksi näitä kykyjä ei etsitä jo nuoremmista junnuista ja näitä pidetä talentteina? Miksi sitten pitää etsiä jostain Kreikan nelosesta joku paikallinen kyky, jos omien junnujen vastaavia kykyjä kehitetä.
Lisäksi, koska itse olen hieman rajoittunut katsomaan pelejä tavallisena vanhempana, usein etsin paikkani kaukaa muista vanhemmista. Se teki sen, että mitä vanhempien junioreiden pelejä katsoi sitä enemmän siellä näki ”sattumalta paikalle tulleita” henkilöitä, kuten Keith Armstrong tai Jarkko Wiss. Lisäksi useampi mustaan vihkoon muistiinpanoja tehneet henkilöt kävivät kysymässä pelaajien nimiä. Joskus puhuivat englantiakin.
Ja usein nämä pelaajat olivat sellaisia, jotka seilasivat täysin seuran omien päättäjien tutkan alla. Itse tietenkin olen seurannut näitä nimiä, ja he ovat kaikki alasarjoissa, osa jopa pelaaja/valmentajina.
Ja kun tähän saman vanhan junioriputken ylläpitäjiin lisätään vielä Mahuta ja Arsalo, jotka eivät koskaan olleet tarpeeksi hyviä Ykkösessä pelaavaan Seuraan, voidaan miettiä miten hyvin tätä asiaa on hoidettu.
Nuo ovat siis omia havaintojani ja kokemuksia, mutta olen myös saanut saman aikakauden valmentajilta kuulla, että heille annettiin lähinnä ohjeeksi treeneihin, että pelaajien pitää peleissä juosta paljon. Loogista tavallaan, mutta ehkä olisi hyvä ollut kertoa myös miksi pitää juosta. Juoksemisen takiako?
Jos palataan vielä sen verran lähemmäs nykyaikaa, että päästään nykyiseen johtoon. Voidaan olla tyytyväisiä siitä, että moni asia on muuttunut ja paljon parempaan suuntaan. Edelleen valmennuspuolella on kehitettävää, esimerkiksi valmentajien kykyjen käytössä, mutta käsittääkseni ketään ei ole aikoihin enää ”pakotettu” jatkamaan vielä yhtä vuotta, että saadaan joku muu tilalle.
Edelleen seurassa, kuten minusta koko maassa, ongelma on siinä, ettei tunnusteta joukkueen tarvitsevan paljon muutakin kuin niitä talentteja. Moni valmentaja näkee kyllä, että jotkut pelaajat voivat sytyttää koko joukkueen tai saada vastustajan pelin sekoamaan, mutta seuratasolla näitä kykyjä ei osata arvostaa.
Esimerkiksi oma tytär on joskus rajoittamattomien vaihtojen peleissä otettu topparin paikalta vaihtoon, jolloin tytär paiskoi jo suurin piirtein varusteitaan naapurikentälle kiukkuisena vaihtoon joutumisesta, mutta kun pääsi sivurajalle, valmentaja pyysikin luokseen ja sanoi että pistää hänet hyökkääjäksi, että tehtävä on aiheuttaa kaaosta vastustajan puolustukseen. Maalin tappioasema vaihtui maalin voittoon. Tämä siis vain esimerkkinä, että kykyjä on monia ja niitä pitäisi arvostaa yhtä lailla. Toisilla se on tehot ja toisilla kaaoksen aiheuttaminen, mutta molempia joukkueet tarvitsevat menestyäkseen. Mutta kyse on siitä, pidetäänkö molempia sen arvoisena, että heidän eteen tehdään kaikki.
Pidin jossain vaiheessa niitä kutospaikan raatajia esimerkkinä. Jos maailmalta lasketaan kaikki seurat jotka ovat muuten kovia, mutta siltä paikalta puuttuu pelaaja, niin eikö jo matemaattisesti ajatellen kannattaisi sitä omaa kutospaikan pientäkin talenttia arvostaa enemmän?
Jos siis miettii omaa edustusjoukkuetta tai sitä taloutta, niin eikö mahdollisimman suuri talenttipolku olisi järkevä? Ja lisäksi sen tulisi olla sellainen, jossa on erilaisia pelaajia. Eikä sen tarvitse olla sellainen vapaalippu mihinkään, vaan siitä pitäisi myös tippua surutta pois, jos ei ole enää sen arvoinen. Pitää ymmärtää että maailma on julma, mutta myös palkitseva. Mikäli ei halua panostaa putkeen, oli seura tai juniori, on turha miettiä miksi se ei toimi.
Kirjoitan ehkä vielä hieman tarkemmin näistä asioista myöhemmin, mutta olkoot nyt näin ympäripyöreitä asioita sekä hieman sekavaa ajatuksen virtaa.